Kivikkolan hevoset Kullervo-elokuvassa – hevosenomistajan tarina
Usva ja Janka Bomballa
Kalevala – Kullervon tarina -elokuva sai Suomen ensi-iltansa 16.1.2026. Elokuvaa kuvattiin Nurmeksessa syksyllä 2025, ja kerron tässä muutamia tarinoita kuvauksista. Yritin kaivella mukaan myös kuvia, joita tuli otettua yllättävän vähän. Kuvauspaikalla kädet olivat yleensä hyvin varatut ja elokuvakuvaus-ummikkona piti koittaa koko ajan olla korvat höröllä mitä milloinkin tehdään ja missä ollaan, joten uppoutuminen omaan maailmaan puhelin kädessä ei tullut mieleenkään.
Satu Röhr (elokuvan eläinvastaava) soitteli minulle kesällä 2025 ja kysyi olisiko meidän tallilla kiinnostusta osallistua kuvauksiin hevosten kanssa. Satu sanoi että usein elokuvissa on käytetty Niinisalon varuskunnan hevosia, mutta olisi iso kustannuserä lähteä kuljettamaan niitä Etelä-Suomesta Nurmekseen. Itse olinkin juuri miettinyt, että olisi mukava löytää jotain uutta virikettä yritystoimintaan, ja vastasin, että ollaan mukana, sillä ehdolla että kuvauksissa voidaan varmistaa hevosten henkinen hyvinvointi, eikä niitä viedä liian vaikeisiin tilanteisiin. Yhtenä nuoruuteni haaveena oli tehdä oma (vedenalainen) elokuva, johon silloin kirjoittelin jo alustavaa käsikirjoitustakin. Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista kokemusta elokuva-alasta, saati mitään verkostoja, joten tuo idea jäi toistaiseksi toteuttamatta.
Ennen kuvauksia elokuvan rekvisitööri Mikko kävi meillä tallilla tutustumassa hevosiin, niiden varusteisiin ja toi muutamia vanhoja varusteita sovitettavaksi. Kovin erikoisia tarvikkeita ei ollut tarvis hevosille pukea, pääosin yksinkertaisia nahkariimuja / suitsia ja vanhanajan satulat lampaankarva-alusineen. Ennen kuvauksia tehtiin kotimaisemissa Usvalla tukinvetoharjoitus, missä ohjissa oli Mikko. Tarkoituksena että varsinaisessa kuvauksessa Kullervo eli Elias Salonen hyppää ohjiin.
Epäonnista aidanrakennusta Bomballa
Ensimmäinen kuvauspäivä oli syyskuussa Bomballa Usvan kanssa. Lähdimme sinne Jankan kanssa. Meille annettiin kellonaika 7.30 jolloin paikalle piti saapua, sillä alue suljettiin sen jälkeen muulta liikenteeltä kuvauspäivän ajaksi. Sittenpä odoteltiin ohjeita, missä ja milloin ja mitä pitää tehdä. Ennakkoon meillä ei ollut kovin paljon tietoa mitä kohtaukset lopulta tulevat meidän osaltamme sisältämään. Osasta kohtauksia olimme saaneet sähköpostitse ennakkoon Call Sheetin, missä oli tietoja kunkin kohtauksen sisällöstä, mutta käytännössä tilanteet saattoivat elää ja suunnitelmat muuttua myös lennossa.
Bomban kuvauksissa
Bomballa talutettiin Usva kuvauspaikalle, missä Usvalle puettiin vanhanajan nahkariimu, jossa oli sisal-köysi talutusnaruna. Saatiin tieto, että ensimmäisessä kohtauksessa Sampo taluttaa Usvaa metsässä. Mentiin katsomaan paikkaa, missä kohtaus kuvataan, ja todettiin että metsä oli kivikkoinen ja sammaleinen, ja siellä oli melko paljon myös vaarallisia kivenkoloja. Katsottiin siis erityisen tarkkaan reitti missä hevosen kanssa uskaltaa kulkea ja neuvottiin se näyttelijöille.
Kysyin Sampoa näyttelevältä Jesse Gyllenbögeliltä onko hänellä mitään kokemusta hevosista. Muistelen Jessen sanoneen, että eipä juuri, mutta on hän ollut joskus siskonsa mukana tallilla. Pikainen ohjeistus miten narua pidetään kädessä ja neuvo että menet vaan edeltä niin kyllä se sinun perässä tulee. Sen jälkeen meidät passitettiin kuvan ulkopuolelle yllättävän kauaksi hevosesta ja piti olla hiirenhiljaa kun kamera käy. Siellä sitten maattiin kanervikossa sydän pamppaillen ja vilkuiltiin miten Usva pärjää uuden ihmisen kanssa. No sehän meni täysin kuuliaisena Jessen taluttamana kohti kameraa. Voi sentään! Kohtaus otettiin uusiksi samoilla systeemeillä vielä pari kertaa, kunnes ohjaaja Jokinen oli tyytyväinen.
Seuraavaksi Usvan rooli oli seistä taustalla kohtauksessa missä Kullervo on saanut määräyksen rakentaa aitaa, ja epäonnistuu siinä, kun on kaatanut epähuomiossa aitaa varten isot järeät männyt mitä Untamo oli säästänyt taloa/mökkiä varten. Tähän liittyviä kohtauksia kuvattiin eri suunnilta ja eri kokoonpanoilla, välillä hevonen näkyi taustalla ja välillä ei. Usva oli kiinni puussa, ja yritimme saada sen heinän avulla pysymään rauhallisena. Yllättävän vähän hevosta häiritsi kamerat, kuvauspaikan hälinä ja muu elokuvaan liittyvä säätö, mutta toki paikka oli sille outo, ja varmasti hankalinta oli se, että sillä ei ollut mukana kaverihevosta. Oltiin mietitty josko olisi otettu kaveri mukaan, mutta siinä tapauksessa olisi tarvittu lisää apukäsiä, ja koska kuvattava alue on yllättävän laaja, ja kaverihevonen ei saa näkyä kuvassa, se olisi pitänyt pitää aika kaukana. Tämä voisi osaltaan lisätä hevosen levottomuutta, jos se välillä näkee kaverin ja välillä ei. Heinä onneksi piti Usvan tyytyväisenä, ja vain parin yksittäisen kerran se hirnahteli kesken näyttelijöiden repliikkien ja kohtaus piti kuvata uusiksi.
Sampo taluttaa Usvaa
Niiden kohtausten kuvaamisen aikana missä hevosta ei tarvittu, kävimme taluttelemassa Usvaa ja juottamassa sitä, ja syömässä itse eväitä. Meidän piti myös tilata Samuli tuomaan lisää heinää, koska kaikki aamulla mukaan pakkaamamme heinät oli syötetty jo puoleen päivään mennessä. Sää Bomballa oli syksyisen viileä ja sateinen, ja vaikka oltiinkin varauduttu lämpimin vaattein ja kunnon sadevermein, välillä meinasi silti vilu iskeä. Bomballa meille tarjottiin lounas, joka syötiin vuorotellen Jankan kanssa toisen taluttaessa sillä aikaa hevosta.
Tarkoituksena oli kuvata Bomballa myös kohtaus, missä Kullervo vetää aitaa varten kaatamansa tukit hevosella, mutta sitä ei ehditty kuvata, koska päivä loppui kesken. Kuvauspäivä päättyi pimeän laskeutuessa klo 19 aikoihin.
Jere ja Kullervon ansa
Syyskuun toinen kuvauspäivä oli Hiidenportin kansallispuistossa Sotkamon kunnassa.
Lähdettin tallilta matkaan aamupäivällä kokoonpanolla Jere, Usva (seurahevosen roolissa tällä kertaa), Samuli kuljettajana, Janka ja minä. Ja tietysti auton kaikki vapaat sopet täynnä heinäsäkkejä. Tiedossa oli, että Hiidenportin kuvauspäivässä Jerellä olisi rooli venäläisenä sotahevosena.
Jännitettiin vähän millaisessa paikassa Hiidenportilla kuvattaisiin. Olin käynyt siellä aiemmin tutustumassa paikkoihin ja todennut että maasto on todella haastavaa: pitkospuita, suota, jyrkkiä rinteitä ja kivikkoa. Onneksi hyvä kuvauspaikka oli löytynyt läheltä parkkipaikkaa, ja siinä pohja oli sammaleista mustikkakangasta mäntyineen. Vieressä oli suolampi. Kelikin oli aurinkoisempi ja sitä kautta hiukan lämpimämpi mitä kuvauksessa Bomballa.
Hiidenportilla
Jeren rooli oli todella haastava, koska elokuvassa se näyttelee kohtauksessa, missä venäläiset ovat virittäneet Kullervolle ansan. Kullervo kulkee suolta metsään, ja huomaa metsässä hevosen, jonka aikoo ottaa itselleen. Kun Kullervo lähestyy hevosta, maahan sammaleen alle piiloutuneet venäläiset hyökkäävätkin yllätten Kullervon kimppuun ja käynnistyy tappelu, ihan siinä hevosen vieressä. Hevosen ilmeet ja eleet saivat olla hermostuneita, ja elokuvaan on tallentunut myös aito hirnahdus.
Kyllä siinä ehti käydä mielessä, että jos hevonen pääsee irti, ja sattuu intoutumaan juoksemaan kohti suota, niin tänne ei varmaan ihan hetkessä saada palokuntaa nostovoimiksi paikalle.
Seurahevosen (ja heinien) avulla tämä hevoselle vaativa kohtaus saatiin kuvattua onnistuneesti, eikä hevosen vieressä tapahtuva tappelukaan aiheuttanut suurempia järkytyksiä. Ohjaaja Jokinen kysyi minulta ennen kyseisen kohtauksen kuvaamista, kuinka lähellä hevosta tuo tappelukohtaus uskalletaan kuvata. Taisin vastata jotain, että riippuu siitä tarvitaanko kyseisiä näyttelijöitä vielä elokuvassa myöhemmin. Vastaus miellytti Jokista, joka sanoi että minussa olisi ohjaaja-ainesta. Ilmeisesti kaikenlainen hallittu riskinotto kuuluu tällaisen tyylilajin elokuviin.
Lopuksi kuvattiin vielä drone-kuvaa suolla kulkevasta Kullervosta, ja tässä kaikkien piti siirtyä ison kuvausalueen ulkopuolelle. Usvan siirtyminen kauemmas aiheutti Jerelle jonkun verran jännitystä, mutta ihmeesti se pysyi kuitenkin sille osoitetulla paikalla puussa kiinni sen pienen hetken kun dronekuvaus kesti. Hiidenportin kuvauspäivä meni kohtausten osalta sujuvasti, ja kotiin päästiin lähtemään jo 17 aikoihin. Näyttelijät menivät tässä vaiheessa lounaalle, ja heidän kuvauspäivänsä jatkui myöhemmin vielä pimeäkuvauksilla.
Aino (Ronja Orasta) seurustelee Usvan kanssa Hiidenportilla
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Kivikkolassa
Kolmas kuvauspäivä oli meille siitä mukava, että se oli päätetty kuvata Kivikkolassa niin sanotulla Mini Unitilla, eli paikalle tuli pienoiskuvausryhmä ja kuvattavien kohtauksien näyttelijät. Ensin kuvattiin Usvan ja Sampon kanssa vielä vähän lisää talutusta metsässä liittyen ensimmäiseen päivään Bomballa. Sitten olikin Hertsin vuoro toimia Untamon ratsuna kohtauksessa missä Untamo laukkaa Kalervolaa kohti selässään jousipyssy. Näyttelijät olivat elokuvaan liittyen harjoitelleet ratsastusta jo aiemmin Etelä-Suomessa, eli ensimmäistä kertaa ei Eero Aho ollut hevosen selässä. Mutta onhan tuo melkoisen jännittävä ja vauhdikas hetki laukata maastossa kaikenlaiset muinaiset vermeet päällä. Hertsi varustettin kohtaukseen karvasatulalla, johon laitettiin ”Tohlopin varastolta” löytyneet vanhat jalustimet.
Eero kysyi miten Hertsin saa laukkaamaan. Olivat tietysti harjoitelleet aiemmin kentällä ja hevoset nostivat siellä hitaan laukan jos nostivat. Sanoin että sinun ei tarvitse huolehtia siitä, koita vain pysyä kyydissä, ja hidasta hevosta äänellä kun on sen aika. Ensin katsottiin kuvauspaikka rantatiellä, ja talutettiin Eero sinne Hertsin kanssa. Kisu vietiin ylämäkeen pysäytyshevoseksi siihen kohtaan missä kuvaus loppuu. Päästin Hertsin ja Eeron irti kuultuani kuvauskäskyn ”Action”, ja eikun menoksi. Kyllähän se jännitti katsoa mitä tapahtuu.
Lisämausteen tilanteeseen aiheutti vanhan nahkajalustinremmin katkeaminen yhden oton aikana, jolloin Eero lähti liukumaan hevosen kyljelle ja siitä maahan. Onneksi Hertsi vanha tuntihevonen totesi, että nyt taitaa olla aika odottaa että saadaan tuo ratsastaja takaisin kyytiin, ja pysähtyi siihen. Tilanteesta siis selvittiin ilman fyysisiä vaurioita, ja vaihdettiin satulaan uutta yritystä varten meidän omat vaaleat, kulahtaneet jalustinhihnat. Autettiin Eero takaisin satulaan ja homma jatkui. Ratsastuskohtaus kuvattiin muutamaan otteeseen. Hertsi lähti kuin tykin suusta, ja kohtauksesta saatiin todellakin näyttävä. Onneksi pysäytyshevonen toimi, ja jarrutkin siis näin ollen löytyivät oikeassa paikassa.
Harmi vain että tuo Eeron upea ratsastus-roolisuoritus karsiutui lopullisen elokuvan ulkopuolelle.
Kivikkolassa kuvattiin myös lyhyesti Jaden kanssa kallion päällä, mutta tätäkään kuvaa ei lopullisesssa elokuvassa nähdä.
Talvi – nälkä iskee ja Usvan hurja kohtalo
Talvikuvaus maaliskuun 2025 alussa oli viimeinen lyhyt kuvaus Bomballa, mukana seurahevos-Hertsin lisäksi Usva, jolla oli epäkiitollinen rooli joutua Kullervon ja Untamon talven ruuaksi. Veitsi, paljon tekoverta. Kullervo puhui hevoselle kauniisti: ”Voi meitä poloisia”, ja Usva työnsi lempeästi päänsä hänen päätään vasten. Kohtaus oli nopeasti onnistuneesti purkissa, eikä hmisiä tai eläimiä vahingoitettu ja me lähdimme kotimatkalle. Ja odottelemaan millaista materiaalia elokuvaan päätyy.
Loppusanat
Pääsimme näkemään elokuvan ensimmäistä kertaa marraskuussa 2025, kun Nurmeksessa järjestettiin PKO:n yhteistyön tiimoilta kutsuvierasensi-ilta. Aika hiljainen oli sali näytöksen jälkeen, varmasti yleisöllä heräsi tunteita laidasta laitaan. Oma ensimmäinen katselukokemus painottui siihen, että kiinnosti nähdä millaista materiaalia hevosista on elokuvaan päätynyt, joten elokuvan uudelleen katsominen tulee varmaan avaamaan uusia ajatuksia. Maisemat ja kuvaus on todella upeaa nähtävää. Tarina on omasta mielestäni traaginen ja raju, Kullervon epäonninen kohtalo tuntui järisyttävältä. On myös hurjaa miettiä miten erilaisessa maailmassa, ja Suomessa, tuolloin on eletty verrattuna nykypäivään. Välissä on valtava kuilu. Ehkä me nykyajan ihmiset voisimme hakea elämäämme rauhaa ja sisältöä niukkuuden ja yksinkertaisuuden kautta, vaikka meillä onkin lukematon mahdollisuus nauttia nykyajan mukavuuksista.
Osallistuminen elokuvantekoon oli mieleenpainuva kokemus ja erityisen jännittävän siitä teki hevosten rooli. Hevosille kuvauksissa varmasti haastavinta on tuo kaikkien elokuvantekijöiden puheissa oleva ”odottelu”, mitä kuvaaminen suurilta osin on. Hevoset ovat meidän ihmisten kanssa tottuneet siihen, että asioita tehdään ja tapahtuu, omassa kotitarhassa sitten vain ollaan ja hengaillaan.
Seuraavaksi jännitetään millaisen vastaanoton elokuva saa ulkomailla. Sen genre on selkeästi fantasia / action, ja kohderyhmänä tavoitellaan samaa porukkaa, joita kiinnostaa esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta. Varmasti suomalainen luonto vangitsee katsojan upeudellaan elokuvan esitellessä eri vuodenaikojen väriloistoa, ja tarjotessa aitoutta. Kaikki elokuvassa kuvatut eläimet ovat oikeita ja maisemat olemassa. Erikoistehosteita ei niihin ole käytetty, ja mielestäni tämä on tekoälyn nousun kynnyksellä tervetullut ja oikea linjaus.
Toivottelen antoisia elokuvaelämyksiä kaikille Kullervo- elokuvan katsojille. Aitoja hevoselämyksiä joko ratsain, rekikyydillä tai muutoin läsnäollen hevosen kanssa toivova voi ottaa yhteyttä meille Kivikkolan tilalle.
Virva
tiistaina 20.1.2026
Jutun kuvat Virva ja Samuli Hakala
